Slummikoulu avaa ovet tulevaisuuteen
Fidan slummikoulun oppilaat on valittu läheisen slummin köyhimmistä perheistä. Heille koulunkäynti on suuri etuoikeus.
Dhakan pääkaupunkialueella sijaitseva Hesburgerin tukema slummikoulu on osa Fidan ja paikallisen AoG-kirkkokunnan yhdessä toteuttamaa kehitysyhteistyötä Bangladeshissa. Kehitysyhteistyöllä tarkoitetaan pyrkimystä parantaa kehitysmaiden ihmisten olosuhteita pysyvästi; köyhyyden vähentämistä ja oikeuksien edistämistä. Koulutus onkin avainasemassa näiden tavoitteiden toteutumiseksi.
Fidan ja kumppanin slummikoulu on vuonna 2011 muuttanut Hesburgerin rakennuttamaan uuteen, suurempaan koulurakennukseen, ja tämän myötä myös oppilasmäärä on kasvanut. Koulussa opiskelee tällä hetkellä noin 400 slummilasta. Hankkeen tulokset ovat olleet erinomaisia. Vuonna 2013 25 oppilaasta läpäisi kokeen erinomaisin tuloksin ja valmistuneista 18 jatkoi seuraavalle opintotasolle. Koulua käyvät oppilaat ovat terveystarkastuksen tulosten perusteella myös selvästi keskivertoa terveempiä.
Koulussa lapsille tarjotaan Bangladeshin virallisen opetussuunnitelman lisäksi myös erilaisia luovia harrastuksia, kuten tanssia, draamaa ja kuvaamataitoa. He oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ja heille opetetaan erilaisia taitoaineita, esimerkiksi käsitöitä. Lisäksi lapsille tarjotaan koulun puolesta koulukirjat, aamupala sekä päivittäinen lounas. Terveydenhoitaja on koululla joka päivä ja lapsille järjestetään lääkärintarkastus kerran vuodessa.
Slummissa asuvien lukutaitoisten ihmisten osuus on erittäin pieni ja lukutaidottomat vanhemmat eivät usein ymmärrä koulunkäynnin merkitystä ja tarpeellisuutta eivätkä voi auttaa lapsiaan kotiläksyissä. Myös perheiden perushygienia ja tietous tautien ennaltaehkäisystä on hyvin heikkoa. Kouluttamalla vanhempia, hanke voi vaikuttaa lasten elämään monella tavalla.
Vuonna 2006 käynnistynyt kehityshanke ulottuu myös oppilaitoksen seinien ulkopuolelle: lasten perheiden ja slummiyhteisöjen parissa tehdään ennaltaehkäisevää terveystyötä tarjoamalla neuvoja muun muassa hygieniaan ja ravitsemukseen liittyen. Heille järjestetään lukutaitokoulu-, terveys- ja hygieniakoulutuksia, annetaan tietoa lasten- ja kansalaisten oikeuksista ja yhteisöihin on hankkeen toimesta perustettu yhteisökomiteoita, jotka antavat hankkeen järjestämissä koulutuksissa oppimaansa tietoa yhteisöissään ja pyrkivät ratkaisemaan yhteisöjensä ongelmatilanteita.
Arjen haasteita slummialueilla
Bangladesh on yksi maailman köyhimmistä maista: yli 80 % ihmisistä elää alle kahdella eurolla päivässä. Ihmiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Kaupungit eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan kaikille halukkaille työpaikkoja, asuntoja saati tarvittavia palveluja, esimerkiksi terveydenhoitoa. Monien kohtalona on päätyä asumaan ahtaisiin ja sokkeloisiin hökkelikyliin kaupunkien laitamille.
Bangladeshin slummeissa elää arviolta viisi miljoonaa ihmistä. Asumukset on rakennettu löytömateriaaleista, esimerkiksi pellinpalasista ja laudanpätkistä. Slummeissa ei ole kunnollista jätehuoltoa, mikä johtaa veden saastumiseen ja siten myös terveysriskeihin. Lisäksi on yleistä, että slummien asukkaat elävät arkeaan jatkuvan häädön uhan alaisina, koska kodit on usein pystytetty yksityisten omistajien maa-alueille. Asumistilanne on epävarma.
Työn haasteita ovat slummiasukkaiden heikko taloudellinen toimeentulo sekä siitä johtuvat pitkät työpäivät. Näiden seurauksena monet perheet joutuvat laittamaan lapsensa töihin selvitäkseen ja vanhempien on haastavaa osallistua koulutuksiin ja vanhempainiltoihin. Dhakan slummeissa ihmiset joutuvat todella tiukoille, sillä elinkustannukset kasvavat kaupungissa todella nopeasti. SCDP järjestää ammatillista koulutusta koululaisten vanhemmille, jotta heidän tulotasonsa voisi kohentua eikä lasten tarvitsisi jättää koulua kesken ja mennä töihin vaan he voisivat suorittaa koulunsa loppuun. Tavoitteena on lisätä vaihtoehtoja ammatilliseen koulutukseen. Hankkeen vaikutuspiiriin kuuluu tällä hetkellä arviolta noin 1000 perhettä.
Lapset töistä kouluun
Köyhistä köyhimmillä perheillä ei yleensä ole varaa laittaa lapsiaan kouluun. Vaikka itse koulunkäynti onkin Bangladeshissa ilmaista, siitä koituvat muut kustannukset – koulutarvikkeet, -puvut ja -matkat – vaativat liian suuria summia. Lisäksi perheet ovat usein riippuvaisia jälkikasvunsa toimeentulosta, minkä vuoksi lapset joutuvat puurtamaan kotitalouksissa, rakennustyömailla tai katukaupustelijoina.
Jos slummilapset eivät pääse kouluun, heidän kohtalonaan on vanhempiensa tavoin päätyä epävarmoihin töihin, joista saadut tulot eivät riitä elämiseen. Köyhyys merkitsee myös vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksien puutetta. Irtautuminen köyhyyden kierteestä on kuitenkin mahdollista – kunhan lapset saavat mahdollisuuden koulunkäyntiin.
